Vastineeni Karjalaisen pääkirjoitukseen maaliskuussa 2022

******************************

Karjalaisen pääkirjoituksessa (4.3.) kritisoitiin Vihreiden kärkipoliitikkojen näkymättömyyttä. Ilokseni sen jälkeen on kuitenkin uutisoitu vihreästä siirtymästä sekä siitä miten Suomi auttaa ukrainalaisia pakolaisia. Molemmat teemoja, joiden eteen Vihreät ovat tehneet töitä.

On kuitenkin huolestuttavaa, jos maakuntalehden päätoimitus kokee, että Vihreiden puoluejohto on hiljaa. Omassa (sosiaalisen median) kuplassani nimittäin Vihreiden kärkipoliitikot, niin ministerit, kansanedustajat kuin puoluejohto ovat päivittäin hyvin aktiivisia. Tällainen viestintä ei kuitenkaan selvästikään tavoita perinteisen median edustajia.

Kuten pääkirjoituksessakin todetaan, Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti on kylmää luettavaa. Ilmastotoimia on ehkä pidetty erillään kaikesta muusta, “tärkeämmästä”. Ja niin vihjaa pääkirjoituskin, että nyt ei ole niiden aika. Vihreät on kuitenkin puhunut pitkään vihreästä siirtymästä, missä huomioidaan niin ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen kuin eriarvoisuuden vähentäminen.

Nyt myös enenevissä määrin taloustieteilijät puhuvat tällaisesta systeemisestä muutoksesta, jossa ilmasto sekä ihmisoikeudet on otettava osaksi taloudellista ajattelua. Ilmastotoimet ovat myös osa turvallisuuspolitiikkaa, kuten Ukrainan sota on osoittanut. Suomen linja on ollut irtautua fossiilisista tuontipolttoaineista ja sen takia emme ole niin vaikeassa tilanteessa kuin muut Euroopan maat, kuten ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari on useasti tuonut esiin. Vihreät on ehdottanut esimerkiksi kansalaisille maksettavaa hiiliosinkoa, jonka avulla erityisesti pieni- ja keskituloisten perheiden toimeentuloa voidaan parantaa, vaikka samaan aikaan fossiilisille polttoaineille asetetaan maksuja. Suuret muutokset eivät tapahdu hetkessä, mutta nyt ei ole aika viivyttää muutosta, sillä se tulee tapahtumaan joka tapauksessa, nyt voimme vielä vaikuttaa siihen, että se tapahtuu hallitusti ja oikeudenmukaisesti.