Kirjoitin talouden rakenteista ja hoivan merkityksestä Savon Sanomiin mielipidekirjotuksen

**********************

Heikki Toivasen kolumnissa (15.9.) peräänkuulutettiin valtion keskittymistä ydintehtäviinsä, joita kahta, terveyttä ja koulutusta, hoitavat pääasiassa naiset. Meillä ei ole käsillä pelkästään hoitajakriisi, joka näkyy uupumisena ja hoitajapulana. Yhteiskuntaamme vaivaa hoivakriisi.

Meille on kerrottu, että kunnilla ei ole varaa hoitajien palkkoihin. Tämä on kuitenkin vain yksi osa totuutta. Monessa kunnassa on löytynyt rahaa rakennushankkeiden yllättäviin kustannusten nousuihin, ja tämä on ollut totta jo ennen inflaation kiihtymistä.

Itse näen, että kyse on yksipuolisesta tavasta ymmärtää taloudellisesti tuottava toiminta. Ei tunnusteta talouden ja talouspolitiikan sukupuolittuneisuutta ja eriarvoistavaa vaikutusta. Sen sijaan meidän tulisi nähdä hoiva kuten sosiaalipalvelut, varhaiskasvatus, koulutus, mutta myös vapaaehtoistyö ja kotona tehtävä työ merkittävänä yhteiskunnan ja talouden ylläpitävänä voimana.

Uskon, että tämä mahdollistaisi naisvaltaisten alojen todellisen arvostamisen, myös rahallisesti. Me kyllä tiedämme näiden tärkeyden, mutta se ei näy taloudellisia päätöksiä tehtäessä. Ja tähän tarvitaan muutos.

Kuulen jo vasta-argumentin siitä kuinka talous vain toimii näin. Mutta se ei ole totta. On olemassa vaihtoehtoisia tapoja ymmärtää taloutta, sillä taloustiede, johon taloudellinen ajattelu ja päätökset perustuvat, ei ole luonnontiede, vaikka se on sellaiseksi haluttu ajatella. Taloustiede on yhteiskuntatiede, mikä tarkoittaa sitä, että se perustuu ihmisten välisiin sopimuksiin. Ja silloin niitä on myös mahdollista muuttaa.

Tästä esimerkkinä ovat muutokset EU:n talouspolitiikassa. 2010-luvulla vallitsi talouskuripolitiikan aika. Nyt taloutta on elvytetty. Molempien taustalla oli kansainvälinen kriisi, mutta vastaukset niihin olivat hyvin erilaiset.

Ei siis ole vain yhtä tapaa tehdä talouspolitiikkaa tai ajatella taloudesta. Vaihtoehtoja on aina, myös taloudessa.