Kirjoitin sanomalehti Karjalaiseen akuutin kriisin ja pitkän tähtäimen toimien samanaikaisuudesta

*********************

Turpeen käytön lisäämisen merkityksestä kirjoitettiin Karjalaisessa (13.3.) sekä pääkirjoituksessa että Matti Kauppinen mielipidekirjoituksessaan. Ja näin se on, meidän on tässä akuutissa kriisissä huolehdittava huoltovarmuudestamme ja varmistettava, että kodit pysyvät lämpiminä myös ensi talvena. Samalla meidän on varmistettava, että Ukrainaan kohdistuvan sodan aiheuttama paine sekä ruoan tuotannossa että ruoan hinnoissa ei aja ketään, ei tuottajia eikä kuluttajia, toivottomaan tilanteeseen. Tätä varten päättäjät etsivät asiantuntijoiden kanssa jatkuvasti keinoja auttaa ihmisiä, niin polttoaineiden kuin muidenkin kustannusten nousun aiheuttamien taloudellisten vaikeuksien hillitsemiseksi.

Jo ennen Ukrainan sotaa lanseerattiin työmatkatuki vähentämään polttoaineiden hinnannousun aiheuttamaa ahdinkoa. Keskusteluja käydään koko ajan myös ammattidieselistä ja hiiliosingosta, mikä tukisi nimenomaan pieni- ja keskituloisia toimeentuloa, vaikka samaan aikaan fossiilisille polttoaineille asetetaan maksuja.

Näiden toimien rinnalla kulkevat kuitenkin pidemmän tähtäimen ilmastotoimet. Näitä ovat esimerkiksi Karjalaisen pääkirjoituksessakin mainitut kotitalouksien energiaremontit, mutta myös muut investoinnit uusiutuvaan energiaan. Akuutin kriisin selättämiseksi tarvitaan toimia, jotka voivat olla hetkellisesti ristiriidassa ilmastotoimien kanssa, mutta se ei estä meitä toimimasta myös pitkällä tähtäimellä, mielessämme vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite. Tästä esimerkkinä on hallituksen eduskunnalle antama ilmastolaki, joka varmistaa ylivaalikautisen ilmastotyön jatkuvuuden.

Akuutin kriisin ratkaisut ja ilmastotoimet eivät siis ole joko-tai vaan sekä-että, molempia tarvitaan ja niitä tehdään rinnakkain. Tärkeää on ihmisten selviytyminen sekä käsillä olevasta kriisistä että ilmaston lämpenemisestä johtuvista muutoksista.

Vastineeni Karjalaisen pääkirjoitukseen maaliskuussa 2022

******************************

Karjalaisen pääkirjoituksessa (4.3.) kritisoitiin Vihreiden kärkipoliitikkojen näkymättömyyttä. Ilokseni sen jälkeen on kuitenkin uutisoitu vihreästä siirtymästä sekä siitä miten Suomi auttaa ukrainalaisia pakolaisia. Molemmat teemoja, joiden eteen Vihreät ovat tehneet töitä.

On kuitenkin huolestuttavaa, jos maakuntalehden päätoimitus kokee, että Vihreiden puoluejohto on hiljaa. Omassa (sosiaalisen median) kuplassani nimittäin Vihreiden kärkipoliitikot, niin ministerit, kansanedustajat kuin puoluejohto ovat päivittäin hyvin aktiivisia. Tällainen viestintä ei kuitenkaan selvästikään tavoita perinteisen median edustajia.

Kuten pääkirjoituksessakin todetaan, Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti on kylmää luettavaa. Ilmastotoimia on ehkä pidetty erillään kaikesta muusta, “tärkeämmästä”. Ja niin vihjaa pääkirjoituskin, että nyt ei ole niiden aika. Vihreät on kuitenkin puhunut pitkään vihreästä siirtymästä, missä huomioidaan niin ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen kuin eriarvoisuuden vähentäminen.

Nyt myös enenevissä määrin taloustieteilijät puhuvat tällaisesta systeemisestä muutoksesta, jossa ilmasto sekä ihmisoikeudet on otettava osaksi taloudellista ajattelua. Ilmastotoimet ovat myös osa turvallisuuspolitiikkaa, kuten Ukrainan sota on osoittanut. Suomen linja on ollut irtautua fossiilisista tuontipolttoaineista ja sen takia emme ole niin vaikeassa tilanteessa kuin muut Euroopan maat, kuten ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari on useasti tuonut esiin. Vihreät on ehdottanut esimerkiksi kansalaisille maksettavaa hiiliosinkoa, jonka avulla erityisesti pieni- ja keskituloisten perheiden toimeentuloa voidaan parantaa, vaikka samaan aikaan fossiilisille polttoaineille asetetaan maksuja. Suuret muutokset eivät tapahdu hetkessä, mutta nyt ei ole aika viivyttää muutosta, sillä se tulee tapahtumaan joka tapauksessa, nyt voimme vielä vaikuttaa siihen, että se tapahtuu hallitusti ja oikeudenmukaisesti.