Kirjoitin sanomalehti Karjalaiseen mielipidekirjoituksen varhaiskasvatuksen ja koulutuksen merkityksestä työllisyyteen liittyen

*******************

Yle (24.5.) ja Karjalainen (25.5.) uutisoivat, että työttömyys on vähentynyt niin koko maassa kuin Pohjois-karjalassa viime vuoteen verrattuna. Tämä on todella hieno uutinen. Jotta kehitys jatkuu samanlaisena, koulutuspolitiikka tulisi asemoida osaksi työllisyyspolitiikkaa. Koulutus on nimittäin varmin tie työllisyyteen, näin osoittavat tilastot.

Jos haluamme tähdätä kohti kestäviä työuria, ja se taitaa olla kaikkien tavoite, erityisesti varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen on satsattava. Koulutus on osa ratkaisua, kun mietitään julkisen talouden kestävyyttä, ei kestävyysvajeen syy. Tilastojen mukaan nuoruusiän koulutukseen panostaminen eli nuoruusiässä suoritetut tutkinnot pidentävät työuria merkittävästi ja sitä kautta vaikutetaan positiivisesti myös julkisen talouden kestävyyteen. Sen lisäksi merkityksellisyyden ja kuulumisen kokemukset ovat inhimillisestä näkökulmasta tärkeitä ja yksikin koulunsa keskeyttänyt ja mahdollisesti syrjäytynyt nuori on liikaa.

Joensuun kaupungin strategian yhtenä painopisteenä on kasvatus, opetus ja opiskelu. Nämä asiat tulisi huomioida myös työllisyys- ja talouslaskelmissa tulevaisuuteen kohdistuvina panostuksina. Jotta Joensuu voi olla “idän houkuttelevin”, missä on “hyvinvoivat ja onnelliset asukkaat”, meidän on varmistettava, että varhaiskasvatuksella ja koulutuksella on riittävät resurssit, nyt näin ei ole.

Mielipidekirjoitukseni sanomalehti Karjalaisessa naisvaltaisten työn roolista

*********************

Hyvinvointivaltion perusajatuksena on, että kaikista pidetään huolta. Varhaiskasvatus, koulutus sekä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivet, mutta jostain syystä niistä puhutaan lähinnä kustannuksina, joista tulisi leikata tai joiden panostamiseen ei ole varaa.

On kuitenkin paljon näyttöä, että ennaltaehkäisevä työ, johon erityisesti juuri varhaiskasvatus, koulutus ja sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat, säästää selvää rahaa. Miksi ne siis siis nähdään juoksevina menoina eikä investointeina tulevaisuuteen? Miksi uuden koulun rakentaminen on investointi vaikka tyhjällä rakennukselle ei tee mitään ilman pätevää henkilökuntaa?

Hyvinvointivaltio on perustettu ajatukselle jatkuvasta talouskasvusta, mutta myös jonkinlaiselle naisten biologiselle hoivavietille. Kuinka paljon on merkitystä vuonna 1945 säädetyllä lailla, jonka mukaan naisen palkan tulisi olla vähintään 80 % miehen palkasta? Vaikka palkkasyrjinnästä tulikin laitonta vuonna 1974, ei naisten ja miesten palkkaero ole juuri tuosta muuttunut.

Mitä jos meillä ei olisi julkisia palveluita vaan jokainen maksaisi koulutuksen, päivähoidon ja terveyskulut itse? Tiedämme, että se lisää ihmisten välistä eriarvoisuutta, mutta haittaako se? Vastaus liittyy arvoihin. Jos tasa-arvo ja yhdenvertaisuus nähdään merkityksellisinä arvoina yhteiskunnassa, niiden edistämiseen ja varmistamiseen tulee panostaa. Myös talouspoliittisia toimia voidaan muuttaa tukemaan näitä arvoja. Toivottavasti päättäjiltä löytyy tahtoa siihen.