Tarjosin alla olevaa kirjoitusta sanomalehti Karjalaiseen

****************************

Ilokseni sain lukea kuinka Timo Väänänen totesi mielipidekirjoituksessaan (26.9.), että tähän maahan mahtuu metsien suojelua. Mieltäni lämmitti myös ettei Väänänen kannata avohakkuita taajamametsissä eikä ulkoilureittien läheisyydessä. Toivottavasti myös Pohjois-Karjalan kunnat huomioivat tämän omien metsiensä hoito- ja käyttösuunnitelmissaan ja hyödyntävät entistä enemmän esimerkiksi jatkuvaa kasvatusta.

Valitettavasti en voi olla samaa mieltä siitä, että avohakkuita pitäisi voida tehdä kuten tähänkin saakka. Varsinkin, kun kaikki metsänomistajatkaan eivät sitä toivo.

Suomalainen metsänhoito on perustunut ajatukseen, että tasaikäisrakenteisen metsän kasvattaminen jäljittelisi boreaalisen metsän luontaista kehityskulkua. Uusimman tutkimustiedon valossa tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Nykyään tiedetään esimerkiksi, että Euroopan boreaalisten luonnonmetsien paloissa ei kuole niin paljon puita kuin olemme kuvitelleet. Siksi avohakkuu ei ole meillä luonnollinen tapa käsitellä metsää. Tieteeseen perustuvassa toiminnassa menetelmiä muutetaan aina sitä mukaan kun ymmärrys kehittyy.

Tällä hetkellä on laajasti ymmärretty kuinka metsätaloutemme on muuttanut metsiemme rakenteen kauaksi luonnontilaisesta ja tästä on seurannut, että yhä useampi metsälaji on uhanalainen. Monimuotoisuutta eivät ole taimikossa kasvavat horsmat vaan metsien kasvi- ja eliölajien moninaisuus. Tämä lajimäärä on runsain erirakenteisissa ja eri-ikäisissä luonnonmetsissä, joita Suomessa on enää hyvin vähän.

Jotta uhanalaisten metsälajien määrä saataisiin vähentymään, tarvitaan metsänhoidon suosituksissakin kuvattuja talousmetsien luonnonhoitoitoimenpiteitä, kuten vanhojen ja kookkaiden puiden sekä järeiden laho- ja lehti säästämistä.

Suomi on ollut metsätalouden mallimaa ja voimme olla sitä myös tulevaisuudessa, jos olemme valmiita kehittymään ja muuttamaan toimintatapojamme, jotta arvokas kansallisomaisuutemme säilyy.

Ninni Saarinen
Metsänhoitaja, MMT
Eduskuntavaaliehdokas (vihr)

Pidin alla olevan puheenvuoron Vihreiden puoluevaltuuston kokouksessa Kuopiossa 24.9.2022

En uskonut, että valtun kokouksesta toiseen puhun taloudesta, kun vuosi sitten ensimmäisessä valtun kokouksessani puhuin hyvin alustavia talousajatuksiani.

Meillä on käsillä hoivakriisi. Ei siis vain hoitajakriisi.

Kuten Eva sanoi, sen ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä. Se valitettava tulos on pitkän aikavälin taloustoimista: “tehostamisesta” ja “säästämisestä”. Tämä johtuu vallitsevasta talousjärjestelmästä ja -ajattelusta, joka ei muun muassa tunnista talouden sukupuolittuneisuutta.

Monet tutkimukset osoittavat talouden eriarvoistavuuden ja sen kuinka sukupuolesta vaietaan tarkoituksellisesti. Ja tähän pitäisi saada muutosta. Pitkällä tähtäimellä hoivan taloudellisen ja yhteiskunnallisen merkityksen tunnistaminen on mielestäni erityisen tärkeää, joka edistäisi sukupuolten välistä tasa-arvoa talouspolitiikan kautta.

Mutta jo nyt meillä on työvälineitä talouden sukupuolittuneisuuden purkamiseen. Yksi olemassa oleva työkalu on sukupuolitietoinen budjetointi. Se edistäisi konkreettisesti sukupuolten välistä tasa-arvoa. Sen avulla on mahdollista kohdentaa erityisiä tasa-arvotoimenpiteitä ja niihin varattua rahoitusta, ja tehdä myös tarvittavia korotuksia. Jos tasa-arvo on siis todellinen tavoite. Myös THL suosittaa sukupuolitietoisen budjetoinnin hyödyntämistä eri yhteiskunnan tasoilla.

Jos Suomi todella haluaa olla tasa-arvon mallimaa, meidän tulee varmistaa, että myös talouspolitiikka varmasti edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Ja tässä me Vihreät voimme olla eturintamassa.

Kirjoitin talouden rakenteista ja hoivan merkityksestä Savon Sanomiin mielipidekirjotuksen

**********************

Heikki Toivasen kolumnissa (15.9.) peräänkuulutettiin valtion keskittymistä ydintehtäviinsä, joita kahta, terveyttä ja koulutusta, hoitavat pääasiassa naiset. Meillä ei ole käsillä pelkästään hoitajakriisi, joka näkyy uupumisena ja hoitajapulana. Yhteiskuntaamme vaivaa hoivakriisi.

Meille on kerrottu, että kunnilla ei ole varaa hoitajien palkkoihin. Tämä on kuitenkin vain yksi osa totuutta. Monessa kunnassa on löytynyt rahaa rakennushankkeiden yllättäviin kustannusten nousuihin, ja tämä on ollut totta jo ennen inflaation kiihtymistä.

Itse näen, että kyse on yksipuolisesta tavasta ymmärtää taloudellisesti tuottava toiminta. Ei tunnusteta talouden ja talouspolitiikan sukupuolittuneisuutta ja eriarvoistavaa vaikutusta. Sen sijaan meidän tulisi nähdä hoiva kuten sosiaalipalvelut, varhaiskasvatus, koulutus, mutta myös vapaaehtoistyö ja kotona tehtävä työ merkittävänä yhteiskunnan ja talouden ylläpitävänä voimana.

Uskon, että tämä mahdollistaisi naisvaltaisten alojen todellisen arvostamisen, myös rahallisesti. Me kyllä tiedämme näiden tärkeyden, mutta se ei näy taloudellisia päätöksiä tehtäessä. Ja tähän tarvitaan muutos.

Kuulen jo vasta-argumentin siitä kuinka talous vain toimii näin. Mutta se ei ole totta. On olemassa vaihtoehtoisia tapoja ymmärtää taloutta, sillä taloustiede, johon taloudellinen ajattelu ja päätökset perustuvat, ei ole luonnontiede, vaikka se on sellaiseksi haluttu ajatella. Taloustiede on yhteiskuntatiede, mikä tarkoittaa sitä, että se perustuu ihmisten välisiin sopimuksiin. Ja silloin niitä on myös mahdollista muuttaa.

Tästä esimerkkinä ovat muutokset EU:n talouspolitiikassa. 2010-luvulla vallitsi talouskuripolitiikan aika. Nyt taloutta on elvytetty. Molempien taustalla oli kansainvälinen kriisi, mutta vastaukset niihin olivat hyvin erilaiset.

Ei siis ole vain yhtä tapaa tehdä talouspolitiikkaa tai ajatella taloudesta. Vaihtoehtoja on aina, myös taloudessa.

Mielipidekirjoitukseni sanomalehti Karjalaisessa energiakriisiin liittyen

*****************************
Olemme saaneet lukea hurjista helteistä, kuivuudesta ja metsäpaloista eri puolilla Eurooppaa. Ne ovat kaikki osa ilmaston lämpenemisestä johtuvia ilmiöitä. Siksi emme voi lisätä päästöoikeuksia tai ottaa taukoa ilmastotoimista. Ilmastokriisi vaikuttaa jo nyt myös meihin eikä se odota parempia aikoja.

Suomessa on tehty paljon uusiutuvan energian tuottamisen edistämiseen ja se mahdollistaa irtautumisemme venäläisestä energiasta. Energiateollisuus on tunnistanut uusiutuvan energian merkityksen. Myös energiakustannukset voisivat olla paljon korkeammalla ilman vuosien aikana tehtyjä toimia. Siitä huolimatta energian hinnan nousu sattuu, erityisesti kaikkein pienituloisiin suomalaisiin: eläkeläisiin, opiskelijoihin ja esimerkiksi naisvaltaisten alojen pienipalkkaisiin työntekijöihin.

Nyt tarvitaankin tukea heille, jotka tarvitsevat sitä kaikkein kipeimmin. Tällaisia toimia ovat sosiaaliturvan korotukset, joilla nostetaan pienimpiä eläkkeitä, työttömyysturvaa ja opintorahaa. Kaikille lapsiperheille maksettava lapsilisä tuo kustannuksia valtion muutenkin vajavaiseen kassaan, mutta ei kohdistu tehokkaasti heille, jotka sitä todellisuudessa tarvitsisivat.

Lisäksi tulee varmistaa, että vihreään siirtymään tehtävät investoinnit saavat tarvittavat luvat. Näin mahdollistetaan kotimaisen uusiutuvan energian saaminen yhä useamman suomalaisen käytettäväksi. Näin emme ole riippuvaisia itsevaltaisten valtioden päämiesten arvaamattomuudesta emmekä tue heidän sallimiaan ihmisoikeusloukkauksia.

Akuutin kriisin ratkaisut ja ilmastotoimet eivät siis ole joko-tai vaan sekä-että, molempia tarvitaan ja niitä tehdään rinnakkain. Tärkeää on ihmisten selviytyminen käsillä olevasta kriisistä, mutta myös tulevien kriisien vaikutusten minimoiminen. Ja siihen nyt tehtävät ilmastotoimet juuri tähtäävät, hyvään elämään myös tulevaisuudessa.