Kirjoitin talouden rakenteista ja hoivan merkityksestä Savon Sanomiin mielipidekirjotuksen

**********************

Heikki Toivasen kolumnissa (15.9.) peräänkuulutettiin valtion keskittymistä ydintehtäviinsä, joita kahta, terveyttä ja koulutusta, hoitavat pääasiassa naiset. Meillä ei ole käsillä pelkästään hoitajakriisi, joka näkyy uupumisena ja hoitajapulana. Yhteiskuntaamme vaivaa hoivakriisi.

Meille on kerrottu, että kunnilla ei ole varaa hoitajien palkkoihin. Tämä on kuitenkin vain yksi osa totuutta. Monessa kunnassa on löytynyt rahaa rakennushankkeiden yllättäviin kustannusten nousuihin, ja tämä on ollut totta jo ennen inflaation kiihtymistä.

Itse näen, että kyse on yksipuolisesta tavasta ymmärtää taloudellisesti tuottava toiminta. Ei tunnusteta talouden ja talouspolitiikan sukupuolittuneisuutta ja eriarvoistavaa vaikutusta. Sen sijaan meidän tulisi nähdä hoiva kuten sosiaalipalvelut, varhaiskasvatus, koulutus, mutta myös vapaaehtoistyö ja kotona tehtävä työ merkittävänä yhteiskunnan ja talouden ylläpitävänä voimana.

Uskon, että tämä mahdollistaisi naisvaltaisten alojen todellisen arvostamisen, myös rahallisesti. Me kyllä tiedämme näiden tärkeyden, mutta se ei näy taloudellisia päätöksiä tehtäessä. Ja tähän tarvitaan muutos.

Kuulen jo vasta-argumentin siitä kuinka talous vain toimii näin. Mutta se ei ole totta. On olemassa vaihtoehtoisia tapoja ymmärtää taloutta, sillä taloustiede, johon taloudellinen ajattelu ja päätökset perustuvat, ei ole luonnontiede, vaikka se on sellaiseksi haluttu ajatella. Taloustiede on yhteiskuntatiede, mikä tarkoittaa sitä, että se perustuu ihmisten välisiin sopimuksiin. Ja silloin niitä on myös mahdollista muuttaa.

Tästä esimerkkinä ovat muutokset EU:n talouspolitiikassa. 2010-luvulla vallitsi talouskuripolitiikan aika. Nyt taloutta on elvytetty. Molempien taustalla oli kansainvälinen kriisi, mutta vastaukset niihin olivat hyvin erilaiset.

Ei siis ole vain yhtä tapaa tehdä talouspolitiikkaa tai ajatella taloudesta. Vaihtoehtoja on aina, myös taloudessa.

Mielipidekirjoitukseni sanomalehti Karjalaisessa energiakriisiin liittyen

*****************************
Olemme saaneet lukea hurjista helteistä, kuivuudesta ja metsäpaloista eri puolilla Eurooppaa. Ne ovat kaikki osa ilmaston lämpenemisestä johtuvia ilmiöitä. Siksi emme voi lisätä päästöoikeuksia tai ottaa taukoa ilmastotoimista. Ilmastokriisi vaikuttaa jo nyt myös meihin eikä se odota parempia aikoja.

Suomessa on tehty paljon uusiutuvan energian tuottamisen edistämiseen ja se mahdollistaa irtautumisemme venäläisestä energiasta. Energiateollisuus on tunnistanut uusiutuvan energian merkityksen. Myös energiakustannukset voisivat olla paljon korkeammalla ilman vuosien aikana tehtyjä toimia. Siitä huolimatta energian hinnan nousu sattuu, erityisesti kaikkein pienituloisiin suomalaisiin: eläkeläisiin, opiskelijoihin ja esimerkiksi naisvaltaisten alojen pienipalkkaisiin työntekijöihin.

Nyt tarvitaankin tukea heille, jotka tarvitsevat sitä kaikkein kipeimmin. Tällaisia toimia ovat sosiaaliturvan korotukset, joilla nostetaan pienimpiä eläkkeitä, työttömyysturvaa ja opintorahaa. Kaikille lapsiperheille maksettava lapsilisä tuo kustannuksia valtion muutenkin vajavaiseen kassaan, mutta ei kohdistu tehokkaasti heille, jotka sitä todellisuudessa tarvitsisivat.

Lisäksi tulee varmistaa, että vihreään siirtymään tehtävät investoinnit saavat tarvittavat luvat. Näin mahdollistetaan kotimaisen uusiutuvan energian saaminen yhä useamman suomalaisen käytettäväksi. Näin emme ole riippuvaisia itsevaltaisten valtioden päämiesten arvaamattomuudesta emmekä tue heidän sallimiaan ihmisoikeusloukkauksia.

Akuutin kriisin ratkaisut ja ilmastotoimet eivät siis ole joko-tai vaan sekä-että, molempia tarvitaan ja niitä tehdään rinnakkain. Tärkeää on ihmisten selviytyminen käsillä olevasta kriisistä, mutta myös tulevien kriisien vaikutusten minimoiminen. Ja siihen nyt tehtävät ilmastotoimet juuri tähtäävät, hyvään elämään myös tulevaisuudessa.

Mielipidekirjoitukseni sanomalehti Karjalaisessa luonnon taloudellisesta merkityksestä

*******************

Meillä on tällä hetkellä päällä useampikin ratkaisuja vaativa akuutti kriisi. Samalla emme voi unohtaa ilmaston lämpenemistä ja luontokatoa, jotka eivät ole kadonneet, vaikka niiden vaikutukset eivät näy täällä meillä välttämättä niin selvästi. Siksi luonto on otettava osaksi talousajattelua.

Ihmiskunta on nyt vauraampi kuin koskaan ja samalla esimerkiksi Suomen metsien lajimäärä vähenee ja luonto kärsii ennennäkemättömän paljon. Nykyinen talousjärjestelmämme perustuu siihen, että luonnonvaroja ei nähdä osana pääomaa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että luontopääoman kulumista ei huomioida samalla tavalla kuin vaikka infrastruktuurin kuluminen. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla, sillä me ihmiset olemme riippuvaisia luonnosta. Me olemme osa luontoa. Meitä ei ole ilman luontoa.

Siksi luonto pitää ottaa todellisena reunaehtona mukaan kaikkeen päätöksentekoon. Suomessa metsät ovat laajin elinympäristö ja ne peittävät noin 75 prosenttia maapinta-alastamme. Vaikka metsien monimuotoisuuteen on kiinnitetty viimeisten vuosikymmenten aikana enenevissä määrin huomiota ja talousmetsissäkin on tehty luonnonhoitotoimia, yhä suurempi määrä metsiemme lajeista on kadonnut tai uhanalainen. Vaikka metsät ja luonto uusiutuvat ajan saatossa, niiden muodostama osa luontopääomastamme kuitenkin hupenee nopeammin ihmisen toimien tuloksena.

Asiantuntijoiden mukaan nyt asetetut tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon elpymiseksi ovat riittäviä. Myös toimet ovat tiedossa, näitä ovat esimerkiksi vanhojen sekä esimerkiksi runsaasti lahopuuta sisältävien metsien suojelu ja lahopuumäärän turvaaminen. Nyt tarvitaan siis konkreettisia päätöksiä, jotka varmistavat riittävät toimet riittävän nopeasti, jotta luontokato voidaan pysäyttää.

Kirjoitin sanomalehti Karjalaiseen mielipidekirjoituksen varhaiskasvatuksen ja koulutuksen merkityksestä työllisyyteen liittyen

*******************

Yle (24.5.) ja Karjalainen (25.5.) uutisoivat, että työttömyys on vähentynyt niin koko maassa kuin Pohjois-karjalassa viime vuoteen verrattuna. Tämä on todella hieno uutinen. Jotta kehitys jatkuu samanlaisena, koulutuspolitiikka tulisi asemoida osaksi työllisyyspolitiikkaa. Koulutus on nimittäin varmin tie työllisyyteen, näin osoittavat tilastot.

Jos haluamme tähdätä kohti kestäviä työuria, ja se taitaa olla kaikkien tavoite, erityisesti varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen on satsattava. Koulutus on osa ratkaisua, kun mietitään julkisen talouden kestävyyttä, ei kestävyysvajeen syy. Tilastojen mukaan nuoruusiän koulutukseen panostaminen eli nuoruusiässä suoritetut tutkinnot pidentävät työuria merkittävästi ja sitä kautta vaikutetaan positiivisesti myös julkisen talouden kestävyyteen. Sen lisäksi merkityksellisyyden ja kuulumisen kokemukset ovat inhimillisestä näkökulmasta tärkeitä ja yksikin koulunsa keskeyttänyt ja mahdollisesti syrjäytynyt nuori on liikaa.

Joensuun kaupungin strategian yhtenä painopisteenä on kasvatus, opetus ja opiskelu. Nämä asiat tulisi huomioida myös työllisyys- ja talouslaskelmissa tulevaisuuteen kohdistuvina panostuksina. Jotta Joensuu voi olla “idän houkuttelevin”, missä on “hyvinvoivat ja onnelliset asukkaat”, meidän on varmistettava, että varhaiskasvatuksella ja koulutuksella on riittävät resurssit, nyt näin ei ole.

Mielipidekirjoitukseni sanomalehti Karjalaisessa naisvaltaisten työn roolista

*********************

Hyvinvointivaltion perusajatuksena on, että kaikista pidetään huolta. Varhaiskasvatus, koulutus sekä sosiaali- ja terveyspalvelut ovat hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivet, mutta jostain syystä niistä puhutaan lähinnä kustannuksina, joista tulisi leikata tai joiden panostamiseen ei ole varaa.

On kuitenkin paljon näyttöä, että ennaltaehkäisevä työ, johon erityisesti juuri varhaiskasvatus, koulutus ja sosiaali- ja terveyspalvelut kuuluvat, säästää selvää rahaa. Miksi ne siis siis nähdään juoksevina menoina eikä investointeina tulevaisuuteen? Miksi uuden koulun rakentaminen on investointi vaikka tyhjällä rakennukselle ei tee mitään ilman pätevää henkilökuntaa?

Hyvinvointivaltio on perustettu ajatukselle jatkuvasta talouskasvusta, mutta myös jonkinlaiselle naisten biologiselle hoivavietille. Kuinka paljon on merkitystä vuonna 1945 säädetyllä lailla, jonka mukaan naisen palkan tulisi olla vähintään 80 % miehen palkasta? Vaikka palkkasyrjinnästä tulikin laitonta vuonna 1974, ei naisten ja miesten palkkaero ole juuri tuosta muuttunut.

Mitä jos meillä ei olisi julkisia palveluita vaan jokainen maksaisi koulutuksen, päivähoidon ja terveyskulut itse? Tiedämme, että se lisää ihmisten välistä eriarvoisuutta, mutta haittaako se? Vastaus liittyy arvoihin. Jos tasa-arvo ja yhdenvertaisuus nähdään merkityksellisinä arvoina yhteiskunnassa, niiden edistämiseen ja varmistamiseen tulee panostaa. Myös talouspoliittisia toimia voidaan muuttaa tukemaan näitä arvoja. Toivottavasti päättäjiltä löytyy tahtoa siihen.

Pidin alla olevan puheenvuoron Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa Helsingissä 23.4.2022

Hyvät ystävät,

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on muuttanut koko turvallisuuskeskustelun, niinkuin olemme tänäänkin kuulleet monta kertaa.

Mutta kokonaisturvallisuuteen kuuluu myös muutakin kuin sotilaita ja aseita, kokonaisturvallisuuteen kuuluu vakaa yhteiskunta, sillä kaikki turvallisuusuhat eivät tule rajojemme ulkopuolelta. Vakaa yhteiskunta tarkoittaa pitkälti hyvinvointiyhteiskuntaa, missä kaikista pidetään huolta. Se tarkoittaa riittävää sosiaaliturvaa, varhaiskasvatusta, koulutusta sekä sosiaali- ja terveyspalveluita. Näiden avulla mahdollistetaan jokaisen kuuluminen yhteiskuntaan, mikä taas edesauttaa yhteiskuntarauhan säilymistä.

Erityisen ajankohtaisia hoivaan liittyvät näkökulmat ovat nyt, kun naisvaltaisten alojen työntekijät vaativat riittävää korvausta työstään. Erityisesti hoitajien lakon pelätään vaarantavan potilaiden turvallisuus, mutta tähän asti siitä ei olla oltu huolissaan, vaikka meitä suomalaisia hoidetaan normaalistikin liian pienellä henkilöstöresurssilla  ja vaarannetaan sitä kautta potilaiden turvallisuus, ihan joka päivä.

Monen mielestä meillä ei ole varaa maksaa hoitajille ja kunta-alan työntekijöille heidän pyytämiään palkankorotuksia, siitä muistutettiin eilen Ylen aamu-TV:ssäkin, mutta onko meillä todella varaa olla maksamatta. Tullaan kustannus-hyötyanalyysiin tai vaihtoehtoiskustannuksiin. Kuinka paljon olemme valmiita maksamaan turvallisuutemme heikkenemisestä, kun työntekijöitä ei enää ole ja ihmisiä kuolee? Sillä sitä se tarkoittaa, jos ja kun meillä ei ole riittävästi hoitajia. Se ei ole sotaa, se tulee olemaan normaali tilanne, ja se on uskallettava sanoa ääneen, jos jatkamme näin. Todella toivon, että siihen ei mennä vaan hallituksessa ymmärretään näiden elintärkeiden alojen merkitys koko yhteiskunnalle ja se osoitetaan riittävillä resursseilla.

Kirjoitin sanomalehti Karjalaiseen akuutin kriisin ja pitkän tähtäimen toimien samanaikaisuudesta

*********************

Turpeen käytön lisäämisen merkityksestä kirjoitettiin Karjalaisessa (13.3.) sekä pääkirjoituksessa että Matti Kauppinen mielipidekirjoituksessaan. Ja näin se on, meidän on tässä akuutissa kriisissä huolehdittava huoltovarmuudestamme ja varmistettava, että kodit pysyvät lämpiminä myös ensi talvena. Samalla meidän on varmistettava, että Ukrainaan kohdistuvan sodan aiheuttama paine sekä ruoan tuotannossa että ruoan hinnoissa ei aja ketään, ei tuottajia eikä kuluttajia, toivottomaan tilanteeseen. Tätä varten päättäjät etsivät asiantuntijoiden kanssa jatkuvasti keinoja auttaa ihmisiä, niin polttoaineiden kuin muidenkin kustannusten nousun aiheuttamien taloudellisten vaikeuksien hillitsemiseksi.

Jo ennen Ukrainan sotaa lanseerattiin työmatkatuki vähentämään polttoaineiden hinnannousun aiheuttamaa ahdinkoa. Keskusteluja käydään koko ajan myös ammattidieselistä ja hiiliosingosta, mikä tukisi nimenomaan pieni- ja keskituloisia toimeentuloa, vaikka samaan aikaan fossiilisille polttoaineille asetetaan maksuja.

Näiden toimien rinnalla kulkevat kuitenkin pidemmän tähtäimen ilmastotoimet. Näitä ovat esimerkiksi Karjalaisen pääkirjoituksessakin mainitut kotitalouksien energiaremontit, mutta myös muut investoinnit uusiutuvaan energiaan. Akuutin kriisin selättämiseksi tarvitaan toimia, jotka voivat olla hetkellisesti ristiriidassa ilmastotoimien kanssa, mutta se ei estä meitä toimimasta myös pitkällä tähtäimellä, mielessämme vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite. Tästä esimerkkinä on hallituksen eduskunnalle antama ilmastolaki, joka varmistaa ylivaalikautisen ilmastotyön jatkuvuuden.

Akuutin kriisin ratkaisut ja ilmastotoimet eivät siis ole joko-tai vaan sekä-että, molempia tarvitaan ja niitä tehdään rinnakkain. Tärkeää on ihmisten selviytyminen sekä käsillä olevasta kriisistä että ilmaston lämpenemisestä johtuvista muutoksista.

Vastineeni Karjalaisen pääkirjoitukseen maaliskuussa 2022

******************************

Karjalaisen pääkirjoituksessa (4.3.) kritisoitiin Vihreiden kärkipoliitikkojen näkymättömyyttä. Ilokseni sen jälkeen on kuitenkin uutisoitu vihreästä siirtymästä sekä siitä miten Suomi auttaa ukrainalaisia pakolaisia. Molemmat teemoja, joiden eteen Vihreät ovat tehneet töitä.

On kuitenkin huolestuttavaa, jos maakuntalehden päätoimitus kokee, että Vihreiden puoluejohto on hiljaa. Omassa (sosiaalisen median) kuplassani nimittäin Vihreiden kärkipoliitikot, niin ministerit, kansanedustajat kuin puoluejohto ovat päivittäin hyvin aktiivisia. Tällainen viestintä ei kuitenkaan selvästikään tavoita perinteisen median edustajia.

Kuten pääkirjoituksessakin todetaan, Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti on kylmää luettavaa. Ilmastotoimia on ehkä pidetty erillään kaikesta muusta, “tärkeämmästä”. Ja niin vihjaa pääkirjoituskin, että nyt ei ole niiden aika. Vihreät on kuitenkin puhunut pitkään vihreästä siirtymästä, missä huomioidaan niin ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen kuin eriarvoisuuden vähentäminen.

Nyt myös enenevissä määrin taloustieteilijät puhuvat tällaisesta systeemisestä muutoksesta, jossa ilmasto sekä ihmisoikeudet on otettava osaksi taloudellista ajattelua. Ilmastotoimet ovat myös osa turvallisuuspolitiikkaa, kuten Ukrainan sota on osoittanut. Suomen linja on ollut irtautua fossiilisista tuontipolttoaineista ja sen takia emme ole niin vaikeassa tilanteessa kuin muut Euroopan maat, kuten ympäristö- ja ilmastoministeri Emma Kari on useasti tuonut esiin. Vihreät on ehdottanut esimerkiksi kansalaisille maksettavaa hiiliosinkoa, jonka avulla erityisesti pieni- ja keskituloisten perheiden toimeentuloa voidaan parantaa, vaikka samaan aikaan fossiilisille polttoaineille asetetaan maksuja. Suuret muutokset eivät tapahdu hetkessä, mutta nyt ei ole aika viivyttää muutosta, sillä se tulee tapahtumaan joka tapauksessa, nyt voimme vielä vaikuttaa siihen, että se tapahtuu hallitusti ja oikeudenmukaisesti.

Pidin alla olevan puheenvuoron Vihreiden puoluevaltuuston etäkokouksessa 19.2.2021

Kommentoinkin jo poliittisen ohjelman runkoon ajatuksen siitä, että Vihreä politiikka on Vihreää talouspolitiikkaa. Meidän Vihreiden ajattelutavassa aikajänne on yleensä hyvin paljon pidempi kuin ehkä yleisessä talouskeskustelussa. Meidän tarvitsee miettiä miten kuromme tätä epäsuhtaa umpeen, jotta yhä useampi suomalainen luottaisi meihin. Sillä eriarvoisuuden vähentäminen ja ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen ovat valtavia haasteista, joista varmasti ollaan laajasti huolestuneita ja niihin tarvitaan ratkaisuja. Kuitenkin jos raha on tiukassa ja on huolta toimeentulosta, ei jää kovin paljon resursseja luonnontilan tai ilmaston miettimiseen. Siksi meidän on varmistettava, että pidämme kaikki mukana.

Mielestäni on kuitenkin oltava mahdollisuus sanoa ääneen, että nykyinen valtavirran taloustiede ja talouspolitiikka on johtanut meidän kaikkien tiedossa oleviin, globaaleihin ongelmiin kuten

• Luonnonvarojen ylikäyttöön
• Ilmastonmuutoksen kiihtymiseen
• Eriarvoistumisen kasvuun

Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Nykyinen talousjärjestelmä ja sen taustalla oleva talousteoreettinen ajattelutapa ei ole ainoa vaihtoehto ja sen taustalla on taustaoletuksia, joiden on jo todettu kuvaamaan huonosti todellisuutta. Näistä esimerkkeinä on yksilön rationaalinen päätöksenteko täydellisen tiedon tilanteessa. Näinhän ei kuitenkaan ole. Meillä todellakaan ole kaikkea tietoa käytettävissämme, kun teemme päätöksiä. Lisäksi teemme päätöksiä tunteiden perusteella, koska emme ole koneita. Siksi tarvitaan uudenlaisia näkökulmia talousjärjestelmäämme ja sen taustaoletuksiin.

Yksi vaihtoehto on talousajattelun yhdistäminen maapallon kantokyvyn ja sosiaalisen yhdenvertaisuuden mittaamiseen. Bruttokansantuotetta käytetään hyvinvoinnin mittarina, vaikka sitä ei edes kehitetty alunperin siihen. Siksi sen rinnalle ja tilalle tarvitaan muita mittareita. Näitä voisivat olla luonnon monimuotoisuuden määrä, ilmaston lämpeneminen, saasteiden määrä, mutta myös pääsy koulutuksen ja terveydenhuollon piiriin, riittävät tulot, sukupuolten tasa-arvo ja yhteiskunnallinen tasapuolisuus.

Tämä ei tietenkään tapahdu sormia napsauttamalla, mutta meidän on mahdollista nostaa talouden vaihtoehtoisia ajattelutapoja esiin. Näin myös perinteisesti talouskeskustelussa olevat toimet voidaan ottaa mukaan talousajatteluun. Emma mainitsi ekologiset raamit, joiden tulisi olla yhtä tärkeä kuin talouden raamit. Ilman luontoa ei ole taloutta. Juuri tämä voisi olla Vihreää talouspolitiikkaa.

Kirjoitin kansanedustaja Mari Holopaisen kanssa terapiatakuusta sanomalehti Karjalaiseen