Kirjoitin yhdessä MEP Alviina Alametsän kanssa mielenterveyspalveluista Karjalaiseen joulukuussa 2021

Uusimman THL:n korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (Yle 13.12.) mukaan joka kolmas korkeakouluopiskelija kärsii ahdistus- tai masennusoireista. Kun tähän lisätään tieto mielenterveyden ongelmien korkeasta tasosta Pohjois-Karjalassa, nousee huoli ihmisten hyvinvoinnista täällä entisestään. Vaikka mielenterveysongelmista puhutaan nykyään huomattavasti enemmän kuin vielä 2000-luvun alussa, tutkimukset kertovat karua kieltä ja tuntuu etteivät ihmiset saa tarvitsemaansa apua.

Kuten muutenkin hyvinvoinnin ja terveyden osalta, ennaltaehkäisy on myös mielenterveyden häiriöissä tehokkaampaa sekä hoidon että kustannusten näkökulmasta. Näin vähennämme inhimillistä kärsimystä ja säästämme rahaa. Soteuudistuksen yhtenä tavoitteena onkin siirtää hoidon painopiste ennaltaehkäisyyn. Tarvitaan matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita, joista voisi saada tukea myös vaikka elämän hallintaan. Lisäksi hoidon tulee palvella yksilön tarpeita ja meidän tulee nähdä ihminen kokonaisuutena. Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujan perhe tarvitsee myös tukea ja apua ja tämä tulee ymmärtää palveluita tarjotessa. Näin voidaan esimerkiksi puuttua myös lasten haasteisiin, jos vanhempi on mielenterveyspalveluiden asiakas. Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee suunnitella ihminen edellä.

Ninni Saarinen
Kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsen, aluevaaliehdokas (vihr.)

Alviina Alametsä
Europarlamentaarikko, Helsingin kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Pidin alla olevan puheenvuoron Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa Helsingissä 21.11.2021

Sisältövaroitus: puheenvuoro käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa

Ensi viikolla Suomen kansallinen väkivaltaobservatorio järjestää Valoa ei väkivaltaa -kampanjan jossa puolustetaan naisten ihmisoikeuksia, ruumiillista koskemattomuutta ja oikeutta väkivallattomaan elämään. Se huipentuu torstaina 25.11. naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä, jolloin alkavat myös UN Womenin Oranssin päivät, jotka päättyvät ihmisoikeuksien päivänä 10.12. Oranssien päivien aikana valaistaan monia rakennuksia oranssiksi merkiksi naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

Väkivalta ja häirintä ovat sukupuolittuneita ilmiöitä. Naisiin kohdistuva väkivalta on valtava ongelma niin Suomessa kuin maailmalla.

Naisiin kohdistuvia väkivallan muotoja ovat seksuaalinen väkivalta, pari- ja lähisuhdeväkivalta, henkinen väkivalta, vainoaminen, kunniaan liittyvä väkivalta, pakkoavioliitot, naisten sukuelinten silpominen, pakkoabortit, pakkosterilisaatiot sekä seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tehty ihmiskauppa. Se on siis hyvin moninaista

Sen taustalla ovat epäoikeudenmukaiset valtasuhteet ja sitä tapahtuu kaikissa sosiaaliluokissa, minkä takia se on erityisen laajalle levinnyt ihmisoikeusongelma. Suomalaiset naiset kokevat väkivaltaa huomattavasti enemmän kuin EU-maissa asuvat naiset keskimäärin. Seksuaalirikokset ovat lisääntyneet koko 2000-luvun ja joka kolmas nainen maailmassa on kohdannut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa.

Naisiin kohdistuva väkivalta on juurtunut syvälle yhteiskuntaamme. Siksi sitä pitää torjua myös kasvatuksessa.

Naisiin kohdistuva väkivalta on syrjintää sukupuolen perusteella. Väkivallan pelko kaventaa naisten elämää, loukkaa itsemääräämisoikeutta ja heikentää osallistumisen mahdollisuuksia yhteiskunnassa.

Myös vähemmistötausta altistaa väkivallalle. vammaiset naiset ja ulkomaalaistaustaiset naiset kokevat väkivaltaa 2‒3 kertaa enemmän kuin valtaväestön naiset.

Jotta naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja tunnistetaan ja naisia voidaan auttaa, tarvitaan toimintatapoja, -ohjelmia sekä tietoisuuden lisäämistä. Mutta erityisesti tarvitaan väkivallan ennaltaehkäisyä, väkivaltaa kohdanneiden tukemista, tilanteen järjestelmällistä seurantaa sekä ammattilaisten lisäkoulutusta. Lisäksi tarvitaan erityistä tukea vähemmistöihin kuuluville naisille ja näiden ryhmien tunnistamista, jotta moninaisten naisten kokema väkivalta voidaan kitkeä maailmasta ja kaikki voisivat elää elämää ilman väkivaltaa.

Siksi väkivallan vastainen työ onkin mitä suurimmassa määrin tasa-arvon edistämistä, missä Vihreiden tulee olla eturintamassa.

Mielipidekirjoitukseni sanomalehti Karjalaisessa 17.11.2021

Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät vuonna 2022 Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelle, jolle valitaan tammikuussa 2022 aluevaltuusto vastaamaan hyvinvointialueen toiminnasta (esimerkiksi palveluiden alueellisesta kattavuudesta) ja taloudesta. Julkisista varoista iso osa menee sosiaali- ja terveyspalveluihin ja ne nähdäänkin usein suurena menoeränä niin kunta- kuin valtion tasollakin. Mutta mitä jos niihin suhtauduttaisiinkin investointeina tulevaisuuteen? Tutkimukset osoittavat, että investoinnit hoivaan tai sosiaaliseen infrastruktuuriin, kuten sosiaaliturvaan, koulutukseen, varhaiskasvatukseen ja vanhuspalveluihin, ovat tehokas tie ulos taantumasta. Tehokkaampi kuin leikkaukset tai perinteiset investoinnit rakennusinfrastruktuuriin.

Perinteisesti palkatonta työtä ei ole huomioitu talouspolitiikassa. Tilastokeskuksen laskelmien mukaan palkattoman työn rahaksi muutettu arvo oli 78,4 miljardia euroa vuonna 2021 ja se olisi kasvattanut bruttokansantuotetta 41 %. Ei ihan pieni summa siis.

Sote-ala on naisvaltainen ja myös palkaton työ on pääasiallisesti naisten vastuulla, siksi tulisikin ymmärtää talouspolitiikan ja sukupuolten tasa-arvon kytkeytyminen toisiinsa. Toimiva talouspolitiikka edellyttää sukupuolten ja muiden yhteiskunnallisten erojen huomioimista.

Julkisten investointien määritelmää on mahdollista muuttaa siten, että investoinnit sosiaaliseen infrastuktuuriin nähdään niiden osana. Näin voisi olla mahdollista muuttaa käsitys julkisista hoivapalveluista, niiden työntekijöistä sekä opettajista ja varhaiskasvatuksen henkilökunnasta pelkkänä menoeränä. Se saattaisi jopa lisätä heidän laajempaa arvostustaan yhteiskunnassa, minkä he ehdottomasti ansaitsevat.

Talouspolitiikka ei ole arvoista vapaata ja siksi sen takana olevat oletukset, ideologiat ja intressit on tehtävä näkyviksi ja niistä tulee keskustella laajasti. Talous tulee nähdä ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnin edistämisen välineenä, ei itseisarvona.

Pidin puheenvuoron Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa 2.10.2021

Hyvä puoluevaltuuskunta,

Taloudesta puhutaan mediassa yleisesti joko talouskasvun tai velanoton kautta, aivan kuin se olisi itseisarvo. Vaikka ajatus taloudesta pääasiassa välineenä ihmisten hyvinvointiin on varmasti siellä taustalla, mielestäni se unohtuu kovin usein julkisessa keskustelussa.

Lisäksi keskustelu pyörii talouskasvun ympärillä, kun kuitenkin tiedämme, että nykyinen talousjärjestelmämme perustuu pääasiallisesti kuluttamiseen. Jo nykyisen kaltainen kuluttaminen on syynä ilmastokriisiin, joko suoraan tai välillisesti ja siitä pitäisikin mielestäni puhua avoimemmin, miten takaamme hyvän elämän kaikille ihmisille ympäri maailman, ilman nykyisenkaltaista riippuvuutta talouskasvusta.

Tutkimukset osoittavat, että ihmisten käyttäytyminen ei ole niin loogista kuin monet talousteoreetikot ovat uskoneet ja se vaikuttaa tietenkin myös talouteen. Tästä yksi esimerkki on työvoiman liikkuvuus, josta meillä on kokemusta myös täällä Suomessa. Talousteoriat olettavat, että ihmiset muuttavat sinne missä työtä on. Toki näin on, mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät halua muuttaa kauas perheensä, ystäviensä ja sukulaistensa vuoksi. Heillä voisi olla töitä muualla, mutta he valitsevat työttömyyden muuton sijaa, sillä ainakin ihmiset ja elinympäristö pysyvät samoina. Muutos voi olla monelle ihmiselle ylitsepääsemättömän stressin aiheuttaja ja sitä vältellään mahdollisuuksien mukaan.

Lisäksi taloustutkimukset muun muassa osoittavat, että ihmisten työnteon halukkuus ei vähene vaikka he saisivat vastikkeetonta tukea työttömyyteensä. Ihmisistä ei siis tule laiskoja vaan sosiaalinen tuki edesauttaa pahimman ajan yli. Tämä liittyy hyvin läheisesti meille vihreille tärkeään perustuloon, joka tarjoaisi jokaiselle perustoimeentulon, jotta ihmiset voivat keskittyä löytämään uuden suunnan elämälleen, kun ei ole tarvetta pelätä oman ja läheisten selviytymisestä.

Ihmisten käyttäytyminen liittyy läheisesti talouden toimivuuteen. Jos ihmiskäsityksemme ei vastaa todellisuutta, myös talouden perustalla olevat mallit eivät tarjoa luotettavaa tietoa. Siksi on myös tärkeää ymmärtää ihmisten ajatusmaailmaa ja tunteita, vaikka niiden yhdistämistä talousajatteluun pidetään usein naiivina eikä kovin keskeisenä. Uskon kuitenkin, että inhimillisemmällä ajattelutavalla myös talouskeskustelussa voitaisiin päästä kohti parempaa maailmaa.

Kiitos!

Mielipidekirjoitukseni sanomalehti Karjalaisessa

Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön (Itla) teettämässä tutkimuksessa selvisi, että lasten hyvinvointi ja terveys on näkynyt hyvin vähän edellisten kuntavaalien (2017) ja eduskuntavaalien (2015 ja 2019) vaalikeskusteluissa. Esimerkiksi vaalikoneissa oli edellä mainittuina vuosina vain yksittäisiä kysymyksiä lapsista, heidän terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Lähes kaikki kunnan päätökset vaikuttavat kuitenkin lasten elämään. Siksi lasten ja nuorten ääni tulee kuulua myös silloin, kun päätöksiä tehdään. Nuoret myös haluavat vaikuttaa kotipaikkansa asioihin.

Lapsia ja nuoria voidaan kuulla monella tavalla. Osallistavaa budjetointia voidaan hyödyntää mahdollistamaan lasten ja nuorten vaikuttaminen heitä koskevaan päätöksentekoon. Lapsivaikutusten arvioinnilla varmistetaan, että valmisteilla olevien päätösten vaikutukset lapsiin ja nuoriin tulevat näkyviksi. Heikoimmassa asemassa olevien lasten kuulemiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Esimerkkinä tästä ovat vammaiset lapset ja nuoret, joiden kuulemista voidaan tukea kommunikoinnin apuvälineillä kuten kuvilla, symboleilla tai videon avulla.

Lisäksi nuortenideat.fi-sivusto tarjoaa nuorille vaikutuskanavan, joka on osa oikeusministeriön verkossa toimivia demokratiapalveluita kuten kuntalaisaloite.fi ja kansalaisaloite.fi. Joensuun kaupunkia ei löydy sivustolta, mutta mielestäni kuuluisi sinne, jotta joensuulaisille nuorille tarjottaisiin myös sitä kautta mahdollisuus vaikuttamiseen ja Joensuun kehittämiseen.

Ehkä tärkeimpänä on meidän aikuisten asenne lapsia ja nuoria ja heidän näkemyksiään kohtaan. Meidän tulee kohdella heitä arvostavasti ja kuunnella ja ymmärtää aidosti heidän huoliaan. Tämän tulee olla läpileikkaavana teemana Joensuussa.

Kirjoitin sanomalehti Karjalaisen mielipidepalstalle miten Joensuussa pitäisi edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

************************************

Kuuntelin tällä viikolla MIT-professori ja taloustieteiden Nobel-voittaja Ester Duflon luennon hänen ja professori miehensä viime vuonna (2020) julkaistun kirjan Good economics for hard times löydöksistä. Laitoin kirjan tilaukseen, että pääsen tutustumaan siihen vielä paremmin.

Duflo on taloustieteilijä, jonka esittelemät tieteelliset tutkimustulokset kuulostivat kovin erilaisilta, ja ennen kaikkea lohdullisemmilta ja toiveikkaammilta, kuin minkälaisia argumentteja meillä laajasti esitetään talouden näkymistä, erityisesti poliitikkojen suulla. Duflon mukaan tutkimukset muun muassa osoittavat, että ihmisten työnteon halukkuus ei vähene vaikka he saisivat vastikkeetonta tukea työttömyyteensä, kuten korona-kriisin aikana jaettiin USA:ssa. Ihmisistä ei siis tule laiskoja vaan sosiaalinen tuki edesauttaa pahimman ajan yli.

Toisaalta mielenkiintoinen tulos oli myös se, että ihmiset uskoivat erilaisista taustoista tulevien lääkäreiden viestiä korona-viruksen torjumiseen (esim. Käsien pesu, maskin käyttö). Tämä siis siitä huolimatta, että tutkituilla ihmisillä oli lähtökohtaisesti kriittinen suhtautuminen esimerkiksi mustiin ja latinoihin. He siis uskoivat esimerkiksi mustaa lääkäriä vaikka heillä saattoi olla jopa rasistisia näkemyksiä. Tämä on mielestäni todella lohdullista, olemme lopulta kuitenkin lähempänä toisiamme kuin miltä välillä tuntuu. Olemme ehkä vain vieraantuneet toisistamme ja näemme helpommin eroavaisuuksia kuin meitä yhdistäviä asioita. Tähän toivoisin muutosta, jonka uskon olevan mahdollinen.

Duflon ehdottaa, että meidän tulisikin tarkastella näkemyksiämme toisista ihmisistä. Silloin on mahdollista huomata omat ajatusvääristymät. He ovat aivan yhtä ahkeria tai laiskoja kuin mekin. Tässä tulee mieleeni myös Rutger Bregmanin Hyvän historia, jossa haastetaan vallalla oleva ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on itsekäs ja huolehtii vain itsestään. Bregmanin kirjassa näytetään usean esimerkin ja tutkimuksen kautta kuinka todellisuudessa apua tarvitsevat ihmiset saavat etusijan ja heitä autetaan, jopa oman hengen uhalla. Ihmiset eivät siis olekaan pahoja, vaikka teemmekin pahoja tekoja.

Toivoisin tämän toisiimme uskomisen ottavan vallan laajemminkin yhteiskunnassamme. Sen pitäisi olla myös tekemämme politiikan perusta. Uskon, että sillä tavalla pystymme ratkaisemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutostarpeet päästöjen pienentämiseksi ja toisaalta oikeudenmukaisempien elinolosuhteiden varmistamiseksi ihan jokaiselle täällä planeetalla.

Mielestäni se vaatii keskustelua ja todellista halua kuunnella toista osapuolta. Valitettavasti välillä tuntuu, että näin ei ole. Ehkä silloin olisikin hyvä kysyä, miksi toinen ei halua kuulla minua. Onko hän ehkä jäänyt aikaisemmin huomiotta ja hakee sitä ja nähdyksi tulemista ei-niin-rakentavin keinoin. Meillä on kaikki avaimet käsissämme ja olla niin hyviä kuin haluamme.

Mielipidekirjoitus Karjalaisessa 13.4.2021

****************************************************************************************
Karjalainen uutisoi 4.3. Siun soten pilotoimasta anonyymistä rekrytoinnista. Sekä työnantajan että työnhakijan näkökulmasta kokemukset ovat olleet positiivisia. Anonyymi rekrytointi on pakottanut molemmat osapuolet keskittymään nimenomaan tehtävässä vaadittavaan osaamiseen. Tämä asettaa hakijat tasa-arvoisempaan asemaan, kun hakijoiden tunnistetiedot kuten nimi, ikä, sukupuoli, äidinkieli ja kuva ovat piilotettuina.

Anonyymia rekrytointia on pilotoitu esimerkiksi Helsingissä ja sitä halutaan jatkaa ja laajentaa, sillä rekrytoijat kokivat keskittyvänsä paremmin ihmisten osaamiseen eikä ihmiseen itseensä. Helsingin Sanomat uutisoi 30.11.2018 oikeusministeriön sokkorekrytoinnista, jonka aikana rekrytoija huomasi, ettei iällä ja sukupuolella ollut merkitystä työntekijän osaamisen kannalta. Tämä on tärkeää tuoda näkyväksi, sillä tutkimukset osoittavat miten esimerkiksi nimi ja etninen tausta vaikuttavat rekrytointipäätökseen. Jotta näitä vinoutumia voidaan poistaa, täytyy ne ensin tunnistaa. Anonyymi rekrytointi voi myös helpottaa jo työssä olevien hakeutumista uusiin tehtäviin, kun nykyinen työnantaja ei saa tietää työntekijänsä hakeutumisesta nykyisen työpaikan ulkopuolelle. Anonyymi rekrytointi kertoo myös työnantajan arvoista.

Vihreät ehdottavat kuntavaaliohjelmassaan anonyymin rekrytoinnin hyödyntämistä Joensuun kaupungin, sen konsernin ja kuntayhtymien rekrytoinneissa. Näin edistettäisiin hakijoiden tasapuolista kohtelua sekä todellista osaamiseen ja pätevyyteen perustuvaa tarkastelua. Anonyymillä rekrytoinnilla on mahdollista lisätä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä vähentää syrjintää, joihin lakikin jo kuntia velvoittaa. Joensuun strategiassa yhtenä tavoitteena on vähentää eriarvoistumista ja syrjäytymistä sekä edistää tasa-arvoa ja esteettömyyttä. Näiden tavoitteiden toteutumiseen anonyymi rekrytointi on hyvä alku. Nykyisessä Joensuun kaupungin Henkilöstön tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmassa ei mainita anonyymiä rekrytointia vaikka se olisi toimiva tapa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen. Tämä tulisi mielestämme korjata seuraavaa suunnitelmaa laadittaessa.

Ninni Saarinen
Iiris Pääkkönen
Celeste Richman
Kuntavaaliehdokkaita (vihr.)

Kirjoitin Karjalaiseen mielenterveyteen liittyvistä ajatuksistani.

*****************
Yle uutisoi 28.12. kuinka psyykelääkkeitä on ostettu tänä vuonna aiempaa enemmän. Kyse ei kuitenkaan välttämättä ole jutussa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan lisääntyneistä mielenterveyden häiriöistä vaan mahdollisesti siitä, että lääkkeitä on määrätty jos muuta apua ei ole ollut saatavilla. Tämä on huolestuttava suunta, sillä jokaisen omien mielenhuoltotaitojen tai keskusteluhoidon tulisi olla ensisijainen apu ahdistukseen ja lieviin mielialaoireisiin, kuten Ylen jutussakin todetaan.

Samalla kun elämän ja työn fyysinen kuormitus on vähentynyt, kuormitamme aivojamme ja henkistä jaksamistamme töissä, koulussa, harrastuksissa ja digitaalisissa ympäristöissä aivan eri tavalla kuin ennen. Vaikka suomalaisten fyysinen terveys on parantunut jo pitkään, mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja ne ovat jo yleisin syy sairauspoissaoloihin sekä työkyvyttömyyseläkkeisiin. Mielenterveyteen panostaminen voidaankin nähdä myös tehokkaana työllisyystoimena, jolla voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi masennusta, ahdistusta, alkoholismia, netti-/peliriippuvuuksia sekä syömishäiriöitä.

Jotta mielen haasteista voitaisiin puhua yhä avoimemmin, voitaisiin työpaikoilla ottaa käyttöön mielenterveyden ensiapukurssit. Ne voisivat olla hyvä tapa lisätä työntekijöiden ja työnantajien ymmärrystä esimerkiksi ajatusten, tunteiden ja tekojen välisistä yhteyksistä, jotka auttavat käsittelemään stressiä, rakentamaan ehjää minäkuvaa ja estämään vahingollisia riippuvuuksia sekä löytämään omaa hyvinvointia vahvistavia asioita. Vastaavaa osaamista voisi tuoda myös kouluihin. Näin näitä tärkeitä taitoja voitaisiin opettaa mahdollisimman monelle ennaltaehkäisevänä toimena. Tällöin niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin mielen solmuja olisi mahdollista avata heti, kun haasteita syntyy, jotta vakavammilta mielenterveysongelmilta vältyttäisiin. Kuten olemme oppineet, käsienpesu on tärkeää flunssan torjunnassa, niin vastaavasti mielenhuolto on avainasemassa henkisen hyvinvoinnin ylläpidossa.

Ninni Saarinen
KM (aikuiskasvatustiede)
Maatalous- ja metsätieteiden tohtori
Kuntavaaliehdokas, Joensuun Vihreät